Apua, rakenteissa rapisee! - Tuholaistorjunta Täystuho Oy

Ilmojen viiletessä luonto valmistautuu talveen. Niin tekevät myös pikku nisäkkäät, linnut ja jyrsijät. Pikkupakkasten kolkutellessa lämpimän talvipaikan etsiminen ja ruokavarastojen rakentaminen käy kuumimmillaan. Luonnossa tapahtuvaa rakentelua ihminen tuskin huomaa, mutta rapinan siirtyessä talon rakenteisiin asiaan kiinnitetään enemmän huomiota.

Pikku rapinaa, mitä siitä?

Rapinan aikaansaaja voi valitettavasti aiheuttaa merkittävää vahinkoa talon rakenteille ja eristeille puuhastellessaan. Jyrsijöitä kiinnostavat myös sähkö- ja vesijohtoja suojaavat pintamateriaalit, joten rapinoihin on syytä reagoida ajoissa. Jyrsijät elävät useimmiten useiden yksilöiden perhekunnissa. Käytännössä se tarkoittaa, että rapina voi yltyä melkoiseksi rouskeeksi koko perheen asettuessa taloksi. Seinien välissä asustelevat jyrsijät tarkoittavat vääjäämättä myös hajuhaittoja virtsan ja ulosteiden, sekä luonnollisen kuoleman kohdanneiden yksilöiden toimesta. Raadot voivat lisäksi houkutella tuhohyönteisiä paikalle. Rakenteisiin kuollutta jyrsijää on lähes mahdoton paikallistaa vaikka haju olisikin voimakas, sillä se voi kulkeutua asuintiloihin monen mutkan kautta ja kymmenien metrien päästä huonetilaan. Taloyhtiöissä havainnoista tulee aina ilmoittaa isännöitsijälle.

Tarvittavat toimenpiteet riippuvat rapinan aiheuttajasta

Riippuu rapistelijasta mitkä konstit toimivat parhaiten. Seinän välissä syksyllä ilmenevä rapistelu on lähes poikkeuksetta hiirien tai rottien aiheuttamaa (kesällä todennäköisin rapistelija on jokin hyönteinen). Yläpohjissa yleisimpiä rapistelijoita ovat hiiret ja oravat. Muita mahdollisia, joskin harvinaisempia rapistelijoita ovat yläpohjaan hiirien perässä hakeutuneet näätäeläimet.

Näätäeläimille ja oraville paras konsti on estää pääsy yläpohjaan verkottamalla mahdolliset kulkuaukot tarkoitukseen sopivalla tiheällä verkolla. Ennen verkottamista tulee varmistaa, että yläpohjassa ei ole kutsumattomia vuokralaisia paikalla. Oravia ja nääräeläimiä voi pyydystää myös elävänä pyytävillä loukuilla. Mahdolliset rauhoitusajat tulee myös huomioida toimiin ryhtyessä.

Utelias hiiri sopii kulkemaan niin pienistä aukoista, että verkotusten asentaminen on haastavaa. Jo pikkurillin pään kokoinen aukko riittää hiirelle kulkureitiksi. Mikäli selkeitä kulkuaukkoja löytyy ne on kuitenkin hyvä tukkia. Lisäksi voi käyttää hiiritorjuntaan tarkoitettuja loukkuja ja pyydyksiä sekä yläpohjassa, että rakennuksen seinän/sokkelin vierustoilla.

Varovainen ja älykäs rotta hakeutuu harvoin yläpohjaan. Rotta sopii kulkemaan hiiren tavoin pienestäkin aukosta, mutta suurentaa usein kulkuaukkoa pian käyttöönoton jälkeen. Rottien torjunta on syytä aloittaa ennen kulkuaukkojen tukkimista, muutoin ne jyrsivät muitta mutkitta uuden aukon jo tukitun viereen. Torjuntaan voi käyttää rotille tarkoitettuja torjuntatarvikkeita ja -välineitä. Onnistuneelle torjunnalle on tärkeää arvioida rottien kulkureitit ja kohdentaa torjunta niiden varrelle, sekä varoa koskemasta ja siirtelemästä torjuntavälineitä turhaan.

Mikäli omat toimet eivät auta voi paikalle pyytää ammattilaisen.